Quornivaan nälkään

Lisätty: 03.01.2014 | Käyttäjältä: | 0 kommenttia

Aluksi mainittakoon, että tämä ei ole sponsoroitu bloggaus. Tuotteen yksipuolinen tarkastelu johtuu siitä, että sieniproteiinia myy ja valmistaa yllättäen vain yksi yritys maailmassa. (Vinkki: jos haluat sieniproteiinitehtailijaksi, tuotteen patentti vapautui pari vuotta sitten.)

Lihan rakennetta erehdyttävästi muistuttava sieniproteiini – tuotemerkiltään  Quorn – valmistetaan käymismenetelmällä oluen ja jugurtin tapaan. Pääraaka-aine on mykoproteiini. Tuote on suosittua painonhallinnassa ja urheilijoiden keskuudessa, sillä se sisältää vähän rasvaa sekä paljon proteiinia ja kuitua. Kuvapalvelu Instagrammissa #quorn-avainsanalla päätyy väistämättä fitnessihmisten profiileihin.

Quornin tarina alkaa 1960-luvulta, jolloin läntistä maailmaa valtasi pelko ruoan ja etenkin proteiinin riittävyydestä väestön kasvaessa. Kehitysprojektin isä on brittiläinen lordi Rank, joka ehdotti luonnossakin esiintyvää mykoproteiinia ratkaisuksi pelättyyn ruokapulaan sekä myös ylipainoisuuteen.

Sieniproteiinia on myyty Iso-Britanniassa 1980-luvulta asti. Suomen markkinoilla se on ollut reilun vuoden ja sitä syödään täällä jo kouluissakin. Se on päätynyt ruokalistalle etenkin kasvisruokapäivänä, sillä tarjottavan kasvisruoan on sisällettävä tarpeeksi proteiinia. Mediassa tuote sai julkisuutta, kun vantaalainen opettaja nosti mekkalan prosessoidun sienivalmisteen tarjoilusta lapsille.

Quorn soveltuu syötäväksi lakto-ovo-vegetaarista ruokavaliota noudattavalle, sillä se sisältää hiukan kananmunaa. Timo Partola tuotetta edustavalta Findukselta vahvistaa, että valmisteeseen lisätyt munat ovat lattiakanojen munia. Tämä särähtää omaan korvaani, sillä kyseessä on kuitenkin lihan korvike. Munien toivoisi olevan luomua mikäli niitä on käytettävä.

”Quornin ympäristövaikutuksia on tutkittu ja hiilijalanjälki on samaa luokkaa soijan kanssa. Eli huomattavasti alhaisempi kuin lihatuotteiden kohdalla”, Partola jatkaa.

Kokeilin kirjoitustani varten jauhelihamaista Quorn-rouhetta sekä kanapaloja muistuttavia kuutioita. Molemmat tulevat pakasteina ja ovat käyttövalmiita.

Tein rouheesta tomaattisen bolognesekastikkeen. Rouhe oli helppo käyttää, lisäsin sen maustettuun tomaattikastikkeeseen ja annoin hautua hetken. Valmis kastike oli niin jauhelihakastikkeen oloista, että mieheni nimesi sen ensi maistamalta suosikkilihankorvaajakseen.

Omaan makuuni rouhe maistui ihan hyvältä, mutta en saanut mielestäni että Quornin sisältämää mikrosientä kasvatetaan laboratorioissa. Siinä on psykologisesti jotain väärin, vähän niin kuin hyönteissyönnissä meidän länsimaalaisten mielestä.

Kuutiot valmistimme karamellisoimalla, ja ne olivat maultaan oikein hyviä. Tekstuuriltaan kuutiot muistuttavat todella paljon broileria. Niissä on jopa lihamaiset syyt. Moni sekasyöjäkään ei varmasti huomaisi eroa, ellei asiasta erikseen mainittaisi.

Mies siis ostaisi Quornia uudestaan. Itse jäin hiukan epäilemään tuotteen sisältöä ja prosessointia. Otan sieniproteiinin silti paremmin vastaan ruokavaliooni kuin vatsavaivoja aiheuttavan soijarouheen. Käytän jatkossa kuitenkin mieluummin ruoanlaitossa oikeita aineksia kuten sieniä ja papuja, alkuperäisessä muodossaan. Quorniin suostun silloin tällöin, ihan vain vaihtelun ja toisen ruokakuntalaisen vuoksi.

Koska tuote selkeästi jakaa mielipiteitä, keräsin yhteen Mindon bloggaajaraadin mielipiteet Quornista:

Plussat:

  • helppo käyttää
  • (lihamainen) hyvä tekstuuri ja suutuntuma
  • pieni hiilijalanjälki
  • vähän rasvaa, paljon kuitua ja proteiinia
  • maailmalla laaja valikoima erilaisia lihankorviketuotteita, esim. valkosipulileikkeleet saivat kiitosta hyvästä mausta
  • sopii painonhallintaan
  • soijarouhetta vatsaystävällisempi
  • maistui aviomiehelle

Miinukset:

  • prosessoitu valmiste
  • sisältää lattiakananmunia
  • ajatus sienilaboratoriosta
  • ei sovi keittoihin, sillä päällä oleva sokerista valmistettava väriaine sokerikulööri liukenee nesteeseen. Tämä ei haittaa esim. kastikkeissa tai lasagnessa.
  • ei sovi vegaanille, keliaatikolle (sisältää gluteiinia) tai sieniallergikolle

Reeta on yrittäjä, digityöläinen, wannabe-toimittaja ja ekofoodie. Reeta kokkaa yksinkertaista arkiruokaa kasviksista ja kestävästi kalastetusta kalasta, bongaa kirjauutuuksia, seuraa ruokailmiöitä verkossa sekä pohtii syömistä eläineettisistä näkökulmista. Haaveena on kirjoittaa jonain päivänä oma ekoruokakirja.

Facebook kommentit

Lähetä kommentti sivuille