Miten selviän sertifikaattiviidakossa, osa 2

Lisätty: 20.11.2013 | Käyttäjältä: | 0 kommenttia

Sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävän, eettisen ruoan ostaminen on vaikeaa. Monesti olen viettänyt pitkiä aikoja kaupan hyllyjen edessä pohtien ja punniten parhaita vaihtoehtoja. Sertifikaatteja ja erilaisia merkkejä löytyy pilvin pimein ruokahyllyiltämme, ja kaikkiin niihin ei ole luottamista.

Ajattelinkin siksi jakaa kanssanne muutaman oman suosikkini, ja syyt, miksi niitä kannatan. ”Oppaan” ensimmäisen osan, jossa puhutaan mm. Reilusta kaupasta, löydätte täältä.

Ensin muutama yleissana erilaisista sertifikaateista ja vastuullisuusmerkinnöistä. Sillä, ketä merkkiä valvoo, saattaa olla suuri merkitys luotettavuuden kannalta. Monilla yrityksillä on omia eettisiä merkintöjä, joita he itse valvovat. Vaikka osa näistä merkeistä ovat hyviä informoimaan tuotteen todellisista ominaisuuksista, on kyseenalaista, voiko yrityksen tuotteiden eettisyyttä jättää niiden omavalvonnan varaan (vaikka ideaalisti näin ehdottomasti pitäisi olla). Historia ja nykypäivä todistaa sen, että yritysten omavalvonta ei vaan ole riittävää. Me kuluttajat joudumme toimimaan poliiseina.

Tästä syystä itse kannatan mahdollisuuksien mukaan viranomaisten tai jonkun ulkopuolisen tahon valvomia sertifikaatteja. Kaupassa ihmisen on tietenkin mahdotonta tietää kenen valvoma joku merkki on. Uusista tuntemattomista merkeistä kannattaa kuitenkin ottaa vaikka kotona selvää. Kuluttajaviraston sivuilta pääsee alkuun.

On myös hyvä muistaa, että sertifikaatit ovat tuottajalle lähes aina maksullisia ja vaativat oman ylimääräisen vaivansa. Täten kaikilla tuottajilla ei ole mahdollisuutta saada hyvään vastuulliseen  tuotteeseensa sertifikaattia.

Alkuperämerkit

Ruoan tuotantotapojen vaikutuksia on helpompi seurata, kun ruoka on tuotettu lähellä. Vaikka lähiruoka ei aina olisikaan ilmaston kannalta paras vaihtoehto, ylipäänsä se, että voit itse mennä katsomaan mistä ruokasi tulee, on nykypäivän globaalien tuotantoketjujen keskellä aika hieno asia. Kotimaista ruokaa ostaessa voit ainakin olla varma, että et ole käyttänyt maapallon vesipulasta kärsivien alueiden vettä (vesijalanjäljestä lisää myöhemmässä kirjoituksessa) tai ettei tomaattiasi ole poimittu orjatyövoimalla. Suomessa on maailmanlaajuisesti ajatellen erittäin toimiva työlainsäädäntö.

hyvaasuomesta_pieni_0

Itse luotan esimerkiksi Hyvää Suomesta merkkiin. Sitä hallinnoi Ruokatieto yhdistys ry. Merkin kaikki liha, kala, kananmuna ja maito ovat 100 % suomalaisia. Muissa tuotteissa on suomalaisuusasteen oltava vähintään 75 %. Avainlippu merkistä esimerkiksi vain 50 % raaka-aineiden arvosta täytyy olla suomalaista. Mukaan mahtuu siis vielä iso liuta ulkomaista tavaraa. On myös hyvä muistaa, että satunnaiset Suomen liput tuotteen kyljessä eivät välttämättä tarkoita mitään. Sinivalkopesua (tuotteiden brändäämista valheellisesti suomalaisiksi) esiintyy valitettavan usein (lue hyvä artikkeli sinivalkopesusta).

Ympäristömerkit

Vanhentuneet käsitykset siitä, että luomutuotetun ruoan sadot ovat huomattavasti tehotuotettuja pienempiä, eikä luomulla voida ratkaista maailman nälkäongelmaa ovat pötyä. Uusimpien tutkimustulosten mukaan luomu voi tulevaisuudessakin ruokkia koko maailman!

new_logo_organic_farming_enLuomu on ympäristölle huomattavasti lempeämpi vaihtoehto tehotuotantoon verrattuna. Lisäksi tutkimuksissa on huomattu, että sosiaaliset oikeudet ovat luomutiloilla paremmin hallussa, vaikka luomumerkki ei itsessään juuri työntekijöiden oikeuksiin puutukaan. Virallinen luomumerkki on viranomaisten valvoma. Jos kyseessä on kehitysmaista tuleva tuote niin silloin luomu+reilu kauppa yhdistelmä on paras vaihtoehto ihmisten ja ympäristön kannalta.

indexPohjoismainen ympäristömerkki (Joutsenmerkki) on viranomaisten valvoma merkki, joka annetaan vain ympäristön kannalta parhaille tuotteille. Merkki yritettiin hiljattain saada ulottumaan elintarvikkeisiin, mutta kriteereistä tuli niin kova riita, ettei niistä päästy sopuun. Toivotaan että sellainenkin kuitenkin vielä saadaan. Joutsen ympäristömerkissä hienoa on, että tuotteen koko elinkaaren ympäristöystävällisyys otetaan huomioon.

Anna on ruoanlaiton parissa rentoutuva intohimoinen maailmanparantaja, kasvissyöjä ja eettisen kuluttamisen asiantuntija. Maaseudulla kasvaneena suomalainen sekä globaali maaseutu ja ruoantuotannon sosiaalinen kestävyys ovat erityisen lähellä Annan sydäntä. Hän rakastaa noukkia oman ruokansa metsästä ja haaveilee tulevaisuudessa maalaistalosta, jossa kasvattaa oman ruokansa. Anna kirjoittaa Mindolle Eettisen kaupan puolesta ry:n (Eetti) edustajana.

Facebook kommentit

Lähetä kommentti sivuille