Melkein kivikauden ruokaa

Lisätty: 17.08.2014 | Käyttäjältä: | 0 kommenttia

paleokeittokirjaOlet varmasti kuullut paleo-ruokavaliosta, sillä se näyttäisi olevan nouseva trendi ruokamaailmassa ainakin Google Trendsin hakutulosten perusteella. Eniten paleo-sanalla tehdään hakuja tällä hetkellä Yhdysvalloissa ja Sveitsissä, mutta piikki näkyy myös Suomessa tämän vuoden alkupuolella.

Mutu-tuntumalla paleo näyttäisi kiinnostavan erityisesti miehiä (ks. kirjan kannen kuvavalinta). Dieettinä se onkin melko miehinen ja sitä suosivat erityisesti rankkaa lihaskuntoharjoittelua kuten CrossFitiä harrastavat.

Paleon idea perustuu siihen, että ihmiskeho ei ole juuri muuttunut sitten kivikauden. Raaka-aineissa tulisi suosia muinaisia luonnon perusraaka-aineita. Paleo-sana tarkoittaa nimenomaan muinaista.

Ruokateollisuus on kuitenkin tuonut markkinoille jos jonkinlaisia valmisteita ja ruoan kaltaisia aineksia. Pahimmillaan se on johtanut siihen, että nuoret eivät tiedä mistä kinkku ja juusto tehdään ja yhä suurempi osa maailman ihmisistä kärsii ylipaino-ongelmista.

Paleo voi olla ratkaisu ylipaino-ongelmiin ja ravintoköyhän ruoan ylensyöntiin, mutta henkilökohtaisesti suhtaudun kaikkiin ruokavaliotrendeihin tasavertaisen epäilevästi. Omalla kohdallani toimii parhaiten kehon kuuntelu sekä kokeilu/erehdys-menetelmä sen suhteen mitkä ruoka-aineet itselle sopivat. Olivat ne sitten puhdasta ”luolaruokaa” tai valmiiksi marinoituja tofupihvejä. En esimerkiksi tulisi toimeen ilman lempiraaka-ainettani perunaa ja lempivälipalaani ruisleipää, jotka tässä dieetissä ovat kiellettyjä.

Kiteytettynä luolaihminen syö luomulihaa, kalaa ja mereneläviä, munia, vihanneksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä sekä pähkinöitä ja siemeniä. Kivikautiseen ruokavalioon ei kuulu vilja- ja maitotuotteita, perunaa, puhdistettua sokeria, prosessoitua rasvaa tai eineksiä.

Thomas Rode Andersenin kirjauutuus Paleokeittokirja – Kivikauden ruokaa modernilla otteella on menestynyt hyvin Tanskassa. Sitä on myyty jo 80 000 kappaletta eli mistään ihan pienestä marginaali-ilmiöstä ei voida puhua. Kirjailija ja huippukokki on listannut kirjaan 80 modernin luolaihmisen reseptiä.

Kirja lupaa, että syömällä reseptien mukaista ruokaa energiataso nousee ja paino laskee.

Tässä ollaan siis samoilla jäljillä kuin Veeran viljattomassa kuukaudessa. Koska reseptit ovat omiin ruokailutottumuksiini nähden erittäin lihapainoitteisia, en kuitenkaan lähtenyt kokeilemaan kuukautta paleodieetillä.

Ristiriitaa kirjassa herättää puhe muinaisesta ruoasta ja ajatus siitä, että ruokavalio painottuu ”moderneihin” eläinkunnan tuotteisiin. Luolaihminen ei syönyt ROSS 508-broileria. Resepteissä vilahteleva 1950-luvulla markkinoille tullut broileri on lihantuotannon tarpeisiin kehitetty nopeasti kasvava kana. Paleosta on myös kirjoitettu paljon puolivillaiseen sävyyn, kehottamalla ateriakokonaisuuksissa suosimaan juuri (tehotuotettua) broileria ja kalkkunaa. Luomukalkkunan ja -kanan saanti kun on tällä hetkellä Suomessa vielä rajallista.

Andersonin Paleokeittokirjassa kehotetaan kyllä syömään luomulihaa ja riistaa. Harvalla kuitenkaan on varaa tai mahdollisuutta ostaa niitä joka päivä näin suurissa määrin. Kirja sivuuttaa nopeasti asian: ”Tehotuotetun broilerin lyhyessä elämässä ei ole hurraamista ja meidän pitäisi suosia muita vaihtoehtoja, jotta markkinat vastaisivat paremmin voivilla eläimillä”.

Tämä ei kuitenkaan ole kovin yksinkertaista niin kauan kuin ruokaa, etenkin lihaa, ostetaan hinnan perusteella. Pahimmassa tapauksessa “halpa melkein paleodieetti” on siis tehotuotannon paras ystävä – paleodieettiläinen palvelee samalla omaa kehoaan korkealla proteiinimäärällä ja vaikkapa luomukasviksilla, mutta unohtaa että ideologian mukaan myös eläinten tulisi olla luonnossa tai vähintään luonnonmukaisesti kasvaneita, ja elinolojen vastata aikaa ennen maataloustuotantoa.

Lihan eettisyyden pohdinnan ohessa epäselväksi jäi maitotuotteiden kohtalo, sillä useat reseptit sisältävät esimerkiksi vuohenjuustoa tai ranskankermaa. Oletan tässä olevan kyse koulukuntaeroista.

Testasin kirjasta luomumunista valmistettua frittataa (kyllä, myös luomumunatuotantoon liittyy eläineettisiä ongelmia), jossa korvasin chorizomakkarat vihreillä pavuilla. Söimme paistoksen vihreän salaatin kera. Melkein kaikki salaatitkin kirjassa sisälsivät pekonia, joten niitä ei tullut kokeiltua. Annos oli maistuva ja sopii etenkin tietynlaiseen treeniruokavalioon. Kirja itsessään on kaunis ja laadukkaasti kuvitettu. Reseptit ovat ravintoarvoiltaan korkeatasoisia ja hyvää vaihtelua perusarkiruokaan. Suosittelen kirjaa – ja paleoruokavaliota ylipäätänsä – niille, jotka ovat tosissaan kiinnostuineita ruoan, varsinkin lihan, alkuperästä ja kokevat tarvitsevansa korkeaproteiinisia aterioita liikunnan tueksi.

Paleofrittatan resepti

Kirjan tiedot: Atena, Thomas Rode Andersen: Paleokeittokirja – Kivikauden ruokaa modernilla otteella

Reeta on yrittäjä, digityöläinen, wannabe-toimittaja ja ekofoodie. Reeta kokkaa yksinkertaista arkiruokaa kasviksista ja kestävästi kalastetusta kalasta, bongaa kirjauutuuksia, seuraa ruokailmiöitä verkossa sekä pohtii syömistä eläineettisistä näkökulmista. Haaveena on kirjoittaa jonain päivänä oma ekoruokakirja.

Facebook kommentit

Lähetä kommentti sivuille