Korvaavuuksia osa 2: Voista ja margariineista

Lisätty: 06.04.2013 | Käyttäjältä: | 0 kommenttia
Kategoria : alkuperä ekoruoka

Korvaavuksia-kirjoituksissa on tarkoitus on antaa vinkkejä siitä miten tarjoiluja saa entrattua terveellisempään ja/tai ekologisempaan suuntaan.

Pienestä sitä saavatkin ihmiset sodan aikaiseksi. Nimittäin rasvasodan. Sotavammoja ja pysyviä vaurioita aiheutettiin ainakin useamman terveysalan ammattilaisen psyykelle ja mahdollisesti jonkun verisuonillekin. Oli ehdottomuutta – voita sen olla pitää! Oli vakuuttelua – kansan kolesteroliarvot ovat tippuneet! Sitten oli vain kaameaa sekamelskaa – karppausta ja rasvausta ja mitä niitä nyt olikaan. Kuten huomaatte, itse puhun tästä kuin sodan läpi elänyt ikään. Jonkinlainen kauhu jäi. Näinkö päätöntä on koulutetun kansan kommunikointi siitä, mitä leivälle saa, tulee, kuuluu tai pitää laittaa?

Kaikkea saa syödä (jos mietitään vain terveyttä, ei niinkään ekologisia ruokavalintoja). Annoskoot ja se, kuinka usein syö, merkkaavat.

Itse olen seuraillut tutkimuksessa reilun vuoden päivät 80 eläkeikäisen kolesteroliarvoja, syömiskäyttäytymistä ja ruokavalintoja interventiotutkimuksessa. Sai savolainenkin puhua lailla Runebergin yrittäessä perustella, miksi interventiossa suositeltiin sydänystävällisiä kasviöljyjä ja rasiamargariinia (ei paketti – se on aika kökköä).

Lisäksi suositeltiin saksanpähkinöitä, hasselpähkinöitä, manteleita, pinjansiemeniä, kurpitsansiemeniä, pekaanipähkinöitä, auringonkukansiemeniä, seesaminsiemeniä – sellaisenaan, paahdettuna, liotettuna ja pähkinätahnana. Ai, niin, meinasi unohtua, kalaa – sellaisenaan leivällä, salaatissa tai leikkelepöydässä tai kypsennettynä keitossa, paistettuna tai herkulliseksi höyrytetynä. Tämä tapahtui siinä vaiheessa sotaa kun elettiin iltapäivälehtipropagandan armoilla ja voi oli loppumassa kaupoista kovan kysynnän vuoksi.

Ristiriita lööppien ja suositusten välillä selkeni, kun tutkittaville perusteli ja selitti mistä rasvojen syönnissä tai syömättömyydessä on kyse. Sitä paitsi, aika monella kolesteroliarvot suuntasivat tasaisesti alaspäin, kun maitorasvat ja makkarat vaihtuivat edellä mainittuihin pehmeisiin rasvoihin. Näitä myös tyydyttymättömiksi ja monityydyttymättömiksi rasvoiksi kutsutaan. Voin vain kuvitella, miten nämä sanat keksinyt biokemisti nauraa pilven reunalta partaansa – ”ottivatko ne hullut nuo sanat ihan tosissaan arkikäyttöön?”.

Yksi asia minua koko keskustelun ajan ihmetytti: missä ovat kaikki vegaanit tai maitoallergikot ja heidän palava sanansa leipärasvakeskusteluun? Itse jaksoin kommentoida muutaman kerran voihekumasta huumaantuneita blogisfäärin lukijoita siitä, että onko tullut mieleen, että osa ei halua syödä voi esimerkiksi eettisten arvojen takia. Enpä jaksanut lukea viestiketjua, jossa pohdittiin voin aromeja ja käyttötapoja. First world ruokapornoa parhaimmillaan. Muita vastaavia puheenvuoroja ei oikein tullut vastaan, vaikka tunnollisena työuransa aloittaneena ravitsemusterapeuttina yritin olla niin ajan hermolla kuin olla ja voi. Vaikka itse ostan voipaketin toisinaan suklaakakun tekoon, olisi kiva kuulla selviytymistarinoita vegaaneilta ja maitoallergikoilta, kuinka he selviävät elämästä ilman voita.

Ympäristön kannalta margariini ja pähkinävoit vievät voiton.

Voita saadaan rasvaista maitoa tehtaissa kirnuamalla ja maitoa taas saadaan märehtijänäkin tunnetusta lehmästä. Se taas putruttelee päästöjä minkä ehtii, ja raikasta vettäkin lupsakkasilmäinen sarvipää taitaa nauttia aikas määriä. Keskusteluun voisi lisätä myös eläinten hyvinvoinnin.

Terveyden kannalta rasvakysymyksessä on kyse käyttömääristä ja -useuksista. Voit valita voin ja tasapainottaa hyvien rasvojen saantia öljyillä, siemenillä ja pähkinöillä ja kenties kalalla. Jos olet pähkinäallergikko, mutta et halua syystä tai toisesta margariinia leivällesi, on hyvä satsata kalan syöntiin ja öljyihin – avokadoöljyä salaattiin, rypsiöljyä puuroon ja oliiviöljy kasvisten marinointiin. Kala-allergikko napsii välipalana pähkinää ja jos oikein haluaa hifistellä, valitsee camelina-, hampun- tai pellavansiemenöljyä, jotka pääsevät aikas lähelle rasvahappokoostumuksessa kalaa.

Lue myös Leenan kirjoitus oluthiivasta juuston korvaajana.

Leena on laillistettu ravitsemusterapeutti, joka tasapainoilee ravitsevan, ekologisen ja eettisen ruoan sekä erilaisten ruokavalioiden maailmoissa. Leena haaveilee perustavansa joskus lähiruokaa ja lähioluita tarjoavan panimoravintolan. Minne maailmassa, se on vielä auki. Leenan FODMAP-blogi löytyy hänen kotisivuiltaan leenaputkonen.fi/fodmap/fodmap-blogi/

Facebook kommentit

Lähetä kommentti sivuille