An Evening with Michael Pollan, osa 2

Lisätty: 10.07.2012 | Käyttäjältä: | 0 kommenttia
Kategoria : lihateollisuus luomu

 Michael Pollan Paramount-teatterissa

Kävin helmikuussa kuuntelemassa Denverin Paramount-teatterissa Michael Pollania. Pollan on kotimaassaan pienimuotoinen julkkis. Hän on julkaissut viimeisen 11 vuoden aikana neljä suomeksikin julkaistua bestselleriä, ehkä tunnetuimpana niistä vuoden 2006 Sekasyöjän paradoksi (The Omnivore’s Dilemma). Paramount-teatterin yleisömäärästä päätellen Yhdysvalloissa on juuri tällä hetkellä otollinen aika olla ruuan ja maatalouden asiantuntija. Pollania haastatteli Paramount-teatterissa radiotoimittaja David Sorota.

Michael Pollan

Michael Pollan

MP: Luomuruoka on kalliimpaa, koska ei-luomuruoka pidetään keinotekoisesti halpana. Ruuan todellinen hinta ei ole sama kuin se, joka siitä maksetaan kassalla. Epäsuoria kustannuksia on esimerkiksi ympäristö- ja terveyspuolella. Ja viljelijät eivät todellakaan ole rikkaita, he ovat lähes vararikossa. Toisaalta luomuruuan hinnan laskeminen ei ole hyvä vaihtoehto. Mutta sen tulee olla enemmän saavutettavissa myös alhaisemman tulotason ihmisille. Kyseessä on moniulotteinen ongelma. Tällä hetkellä ihmiset käyttävät vain 7-8 % tuloistaan ruokaan. Tämä perustellaan sillä, että palkat ovat alhaiset. Alhaiset palkat puolestaan ovat seurausta siitä, että tukia syötetään niin paljon ruuantuotantoon. Mutta pelkkä ruokaliike ei tule ratkaisemaan tätä kysymystä, koska kyseessä on yhteiskunnallinen ongelma.

DS: Amerikkalaiset kysyvät usein kumpaa tulisi suosia, luomua vai paikallista ruokaa. Mitä neuvoja annat heille?

MP: Vastaus tähän kysymykseen riippuu siitä, kumpaa arvotat enemmän. Esimerkiksi jos sinulla on pieni lapsi, haluat ehkä, ettei tämän ruuassa ole torjunta-ainejäämiä. Jos arvostat enemmän paikallisia, pieniä yrityksiä, haluat ehkä valita paikallisesti tuotetun ruuan. Tietenkin ihannetilanteessa saat ostettua yhdessä tuotteessa nämä kaikki arvot. On myös hyvä muistaa, että sertifioitu luomu ei ole ainoa tapa ostaa ekologisesti tuotettua ruokaa. Itse suosin paikallisesti tuotettua ruokaa.

DS: Mitä mieltä olet lihantuotannosta Yhdysvalloissa? 

MP: Teholihatuotanto Yhdysvalloissa on teollisen maatalouden likaisin ja törkein muoto. Se on kapitalismia huonoimmillaan. Kun kapitalismi liitetään ruokateollisuuteen, on ruuantuotanto kilpailua siitä, kuka pystyy tuottamaan tuotteen halvimmalla, eläinten hyvinvoinnista piittaamatta. Ja tämä voi tapahtua missä tahansa. Esimerkiksi nykyistä, yhdysvaltalaista sikojen kasvatustapaa viedään nyt vientituotteena Itä-Eurooppaan. Toki tässä on tärkeää muistaa, että lainsäädännöllä voidaan saada aikaan tärkeitä muutoksia: Euroopassa on tiukat säädökset hormonien ja antibioottien käytöstä, eikä näiden maiden tuotanto ole säädöksistä huolimatta lamaantunut.

Michael Pollan - Oikean ruoan ohjeet

Michael Pollan – Oikean ruoan ohjeet

DS: Syötkö itse lihaa? Onko lihan syöminen eettisesti oikein? 

MP: Olen itse ns. fleksitaari, eli syön kasvispainotteisesti, mutta välillä lihaa. Lihan syömisen etiikka oli vaikein eettinen pohdinta, jonka olen käynyt itseni kanssa. Olen sitä mieltä, että jos aikoo syödä lihaa, tulisi itse pystyä tappamaan eläin. Arvostan kaikkia, jotka ovat käyneet itsensä kanssa keskustelun siitä, millaiset moraaliset seuraukset heidän ruokailutottumuksillaan on, ja jos he ovat tämän keskustelun jälkeen päätyneet esimerkiksi vegaaneiksi. Kannatan itse hyvin suunniteltua eläintuotantoa: maataloudessa suljettu ravinnekierto vaatii sekä kasveja että eläimiä. Laitumet ovat tärkeitä villieläinten kannalta ja toimivat myös hiilinieluina. Eläimet ovat kehittyneet ja jalostuneet rinnallamme; moderni lehmä ei enää selviäisi luonnossa. Mielestäni lihaa tulisi syödä puolet vähemmän, ja sen pitäisi maksaa puolet enemmän. Liha on ennen vanhaan ollut luksusta, harvinainen herkku. Lihansyönnin rajoittamisesta puhuminen on herkkä aihe Yhdysvalloissa. Olen huomannut, että paras tapa saada ihmiset sulkemaan korvansa ympäristöasioilta on kieltää heiltä lihansyönti. Toisaalta on naurettavaa, että kasvissyöjiä pilkataan niin usein siitä, jos heidän syynsä olla kasvissyöjä on moraalinen. Ja sitä paitsi on todistettu, että kasvissyöjät elävät pidempään. Mutta samalla on todettu, että fleksitaarit elävät aivan yhtä pitkään. On siis kyse tasapainosta.

 

Kokkailu ja yhdessä syöminen on parasta, mitä Laura tietää. Laura on opiskellut agroekologiaa ja häntä kiinnostaa erityisesti ruokajärjestelmän kestävyyteen liittyvät kysymykset. Vuoden 2015 loppuun Laura bloggailee Etiopiasta käsin. Hänen oma bloginsa löytyy osoitteesta www.selamselam.fi

Facebook kommentit

Lähetä kommentti sivuille